Maanantain maastolenkki

Moikkamoiheippaheloutervehei. Ajattelin tässä kirjoittaa postauksen maanantaisesta maastolenkistä. Kuvia en voi valitettavasti lisätä, koska tietokone lagitti, ja en halua laittaa postauksiin puhelinkuvia. Onneksi kirjoittaminen kuitenkin sujuu puhelimellakin ihan moitteettomasti.

Maanantaina mentiin tallille heti aamusta koska meille oli tulossa vieraita, joten meillä oli vähän kiire. Ajattelin mennä maastossa koska viimeaikoina olen ratsastanut liian paljon pyörössä. Hain Juhiksen laitumelta, ja jotenkin kummasti hevoset ovat aina syömässä laitumen kauimmaisessa nurkassa silloin kun tallilta pitää joutua vähän normaalia aikaisemmin pois. Lähdin sitten hyppelemään miljoonien ja miljoonien ojien yli että pääsisin hakemaan hevosen. Yksi oja olikin leveämpi kuin muistinkaan, joten hyppäsin puoleksi ojaan ja puoleksi maalle. Housuthan siinä kastui, mutta Suomen kesähän on niin lämmin että nehän kuivaa hetkessä (housut on vieläkin märät). Miksei ojahyppelylle pidetä omia MM-kisoja, saattaisin nimittäin olla aika haka siinä lajissa. Lopulta pääsin perille ja kirosin sitä että aikaa ei ole enää kovin paljon. Iloiseksi yllätykseksi  Juhis halusi juuri tänään ruveta leikkimään hippaa, ja sen kiinni saamisessa vierähti ihan kivasti aikaa. Lopulta sain hevosen kiinni ja lähdin hyppelemään ojat uudestaan, tälläkertaa hevosen kanssa. Sain Juhiksen kytkettyä seinään kiinni ja aloitin harjaamisen, en ehtinyt harjata kovin huolellisesti Juhiksen hippaleikkien takia. Laitoin varusteet ja lähdettiin maastoon. Äitini lähti pyörällä mukaan.

Ajateltiin käydä sellainen lenkki, että menisin ensin yhtä todella pitkää suoraa pitkin n. Kaksi kilsaa, ja sitten mentäisiin yhtä metsäreittiä takaisin. Lähdin sitten ravaamaan pitkin loputonta suoraa. Ravi oli mukavan energistä, mutta käynnistä raviin siirtymiset mentiin aina peitsin kautta. Yhdessä kohdassa tietä oli mukavan tasaista ja ajattelin laukata. Laukka ei noussut sitten millään, mutta voi jumankauta millaista ravia siltä hevoselta löytyy silloin kun on vähän paineita! Ravi oli niin vauhdikasta että kaikkien aikojen ravikuninkaat jäisivät kirkkaasti kakkoseksi (miksiköhän Juhiksesta koulutettiin ratsu eikä ravuri?). Päästiin kääntöpaikalle, kun huomasin että tieltä on tulossa tyhjä tukkirekka. Juhis ei yleensä rekkoja pelkää, mutta tyhjät tukkirekat on näköjään hirmuisia mörköjä. On piikit ja kaikki. Ja siihen yhtälöön kun lisätään vielä kiitoravin jälkeisissä paineissa oleva suomiputte, saadaan katastrofi aikaan aika helposti. Katastrofilta se ensin näyttikin, mutta rekan tultua kohdalle, Juhis päättikin olla rohkea sotaratsu, ja mennä ihan oma-aloitteisesti rekasta ohi vähän liian kovalla vauhdilla. Kun rekasta oli päästy, alkoi matka kohti kotia. Metsätielle mentyämme huomasin että tiellä oli sammumut traktori, ja tien vieressä oli syvät ojat täynnä vettä, joten käännyimme takaisin, koska en halunnut kastella jo valmiiksi märkiä housujani ojassa kylpemällä. Ravasin kotiin samaa tietä kun menomatkallakin. Kun päästiin kotiin, huuhtelin pesusienellä Juhiksen selän, ja vein sen takaisin laitumelle.

Kiitos jos jaksoit lukea, ja kommentit olisi ihan kivoja. Ajattelin tehdä niin, että yritän kirjoittaa postauksia kerran viikossa, joskus useammin jos jotain spesiaalia tapahtuu.

Noora

(PS. Toivottavasti kesä kuivaa ratsastushousut huomiseksi, koska ajattelin käydä ratsastamassa.)